Nimimerkin taakse kätkeytyy joku, mutta kuka?
|
|
|
 |
7/11/2004
Kaupasta saat kaikkea vasta kun olet 18, Alkosta saat kaikkea vasta kun olet 20.
Mopolla saat ajaa 15-vuotiaana, piikillä puolestaan 16-vuotiaana, oman auton saat sitten kun olet 18.
Mistä nämä ikärajat ovat tulleet? Mikä on saanut päättäjät ajattelemaan, että sitten on kun on tuon ja tuon ikäinen, on kypsä siihen ja siihen?
Eihän ihmisen keho ole ikinä kypsä alkoholiin taikka tupakkaan, miksi niillä sitten edes on ikärajat? Miksi niitä edes myydään kaupoissa?
Taitaa raha puhua liikaa nykymaailmassa.
Posted at 11.7.04 by Indica_
7/9/2004
Olenkohan jo kirjoittanut tästä aiheesta? No kuitenkin, en kai. Ajasta olen kyllä kirjoittanut, muistelisin niin.
Mihin ihmisillä on niin kiire? Onko se niin hienoa? Mulle heti-kaikki-nyt-trendi näyttää valloittaneen maailman.
Olin tänään kaupoilla, tuntui että ihmiset vain juoksivat, toinen yhteen suuntaan, toinen toiseen eikä kukaan pysähtynyt hengähtämään. Ja entä sitten autoilijat, herranjumala sentään. Meinasin sydärin saada kun kävelin kävelytiellä kotia kohti ja takaatani tulee auto varmaan 200 lasissa ohitseni. Heikkohermoisempi olisi varmasti saanutkin.
Tosin, siinä ei varmaan kyse ole kiirestä, vaan vauhdin hurmasta, tiedä sitten sitä. Kertokaa te minulle.
Posted at 9.7.04 by Indica_
6/26/2004
...mitä teit silloin ja silloin. Leffasta "tiedän mitä teit viime kesänä" on muodostunut lentävä lause suomalaisten suuhun. Päätin katsoa tämän leffan ja kerron sitten siitä tarkemmin myöhemmin, sillä veli repii minua pois koneelta.
Posted at 26.6.04 by Indica_
6/24/2004
Äidillä onkin kone ja netti \o/ Eli ei ihan 10 päivää ilman konetta. Olenkohan riippuvainen?
Miksi ihmisestä tulee helposti riippuvainen eri asioista? Huumeista, alkoholista, tupakasta, sormien naksuttelusta, irkistä, internetistä, muista ihmisistä. Riippuvuuden aiheuttajia on monia, eikä niistä ole helppo päästä irti.
Kun joutuu olemaan irti riippuvuutensa kohteesta, reaktiot ovat lähes samoja, joissakin tapauksissa vain voimakkaampia. Ensin tekee mieli, sitten enemmän mieli, kohta kylmä hiki hivelee kasvoja ja kädet tärisevät. Riippuvuuden alainen ja kohteesta erotettu muuttuu helposti suuttuvaksi, ihan kuin olisi koko ajan kuukautiset.
On se elämää kovaa, mutta me olemme sitä kovempia ja kestämme, eikö?
Posted at 24.6.04 by Indica_
6/23/2004
Menen huomenna äidilleni ja sieltä sitten leirille, eli olen poissa kymmenen päivää. Äitiä on ikävä, samoin kuin veljiä ja siskoani. Eniten kyllä painaa se ikävä, jonka tulen kokemaan sillä aikaa kun olen poissa kotipaikkakunnaltani. No, hyvää (eli palaamista) kannattaa aina odottaa, sanoi joku viisas kerran.
Ikävää ei oikein voi kuvata sanoin, ehkä parhain sana siihen on kaipuu. Kuvastaako sekään kuitenkaan aivan oikein? Kertokaa minulle miten itse koette ikävän, miten kuvailisitte sitä, niin tiedän sitten tulevaisuudessa kertoa määritelmän eteenpäin.
Hieman itsekkyyttä vielä peliin; toivottavasti jollakin, edes yhdellä, tulisi minua ikävä poissaoloni aikana. Silloin tuntisin, että joku pitää seurastani ja jutuistani, tuntisin että joku välittää.
Posted at 23.6.04 by Indica_
6/21/2004
Mitä ideaa tässä blogissa oikein on? No, okei. Nyt saatat ajatella että "no, voin lukea näitä sitten joskus vanhana ja naureskella" tai sitten "no, muiden takia, jotta he saavat nauraa". Mitä jos netti kaatuukin, tai tämä palvelin? Sitten et pääse vanhana naureskelemaan. Mitä jos muut eivät naurakaan jutuillesi?
Elämä on pelkkää jossittelua. Ensimmäinen jossittelu sijoittuu jo ajalle ennen kuin synnyit; entä jos isä ei olisikaan tavannut äitiä? Minulla tuo kysymys kuuluu näin : "Mitä jos isä olisi ollutkin heikompi tappelussa toista vastaan?" Kuka minä olisin jos, jos, jos ja jos?
Posted at 21.6.04 by Indica_
6/18/2004
Tuntuu, että nyt olen sitten viimein heittänyt hyvästit "kiltteydelleni".
Tottakai availen vielä ovia kaupoissa, kiitän moikkaamalla jos joku päästää suojatien yli, muistan vaihtaa pari sanaa kavereiden vanhempien kanssa, muistan toivottaa hyvää työpäivää. Ja tottakai muistan sanoa niitä kahta tärkeintä sanaa "kiitos" ja "anteeksi" jos todella tarkoitan sitä, tarkoitanhan minä useinkin.
Mutta silti, silti jotain puuttuu. Jotain olen nyt tehnyt, josta lähisukuni ei pitäisi. Ei, en ole juonut enkä varastanut mitään, mutta jotain silti. En sano, etten olisi pitänyt siitä, mutta.
Olen aina ollut se perheen ja lähisuvun kiltti tyttö ja hyvä opiskelija(olen vieläkin, en tosin itseni mielestä..) toisin kuin sisarukseni jotka vielä hakevat rajojaan.
Hain minäkin silloin joskus ja sain jopa rikottua ne. Tosin nyt ne ovat jo korjautuneet, kun tajusin sen.
Tästä asiasta en halua sitten läheisteni tietävän, sovitaanko että tämä purkautuminen ei leviä? :P
Posted at 18.6.04 by Indica_
6/15/2004
Saanko kiljua? Hyppiä? Edes jotenkin osoittaa iloni?
Nyt mietitte että miksi ja tässä vastaus; pääsin sinne lukioon minne hainkin! Ja vielä sille linjalle, tiede-ja ympäristö :)
Nyt tuntuu todella hyvältä, hieman pelottavalta. Onhan lukio kuitenkin ihan erilainen paikka opiskella kuin peruskoulu, eikö niin?
Posted at 15.6.04 by Indica_
6/14/2004
Nyt täytyy purkautua.
Polttelee, sattuu ja puuduttaa alaselkää ja alavatsaa. Tämä on hirveää. Mitä pahaa naiset ovat tehneet ansaitsatakseen tälläiset vaivat kerran kuussa? Eikö se ole jo tarpeeksi kun Raamatun mukaan olemme luotuja miehen kylkiluusta? Ei enään tälläistä, ei ei.
Huudan lähintä apteekkia avukseni, mutta se ei kuule.
Posted at 14.6.04 by Indica_
6/13/2004
"Netissä (ja muuallakin)liikkuu kaikenmaailman wannabet,joten sanokaa jotain,mikä kuvastaa todellakin teidän _oikeeta_ luonnettane.
Ja kukaan ei käsitä.
Samase.Mä en keksi mitään.Nooo...Ensinnäkin,mä vihaan tätä paikkaa.Mä vihaan kaikkia ihmisiä,jotka tuhlaa aikaansa olemalla jossain himmeen turhassa netissä hihhuloimassa (niinkun mä) ja luulemassa,että on todellakin jotekin erityinen.
Mä vihaan myös frendejä.Aina on sitä "ihkuuihkuuihkuu,te ootte niin ihkuijjjjjjj *halihalipusipusinusinusi*".
Selvä,mäkin oon antanu kaikkien ymmärtää,et mä jotenkin välittäisin mun frendeistä.Eijei.mä rakastan yksinäisyyttä ja yksinoloo ja frendit on vaan niitä tyypejä,jotka ostaa mulle kahvia koulunautomaateista ja hyvää hyvyyttään sit hyppii mun mukana onnellisen tietämättöminä siitä,kuinka paljon mä niitä inhoonkaan.
Mä inhoon joka sanaa,jonka ne sanoo.Mä vihaan,kuinka ne jaksaa aina kuuluttaa,kuinka ne on kusessa siihen ja siihen tyyppiin ja ohhoh tuollahan se kulkeekin.Sit hypitään sen perässä ja siinä se.
Mä en jaksa ees innostua kirjottaan pitkiä viestejä ikinä.Mutta on perfektionisti,mä vihaan lyhyitten viestejen kirjottamista.Mä yritän vaan keksiä jotain ihan turhaa,et saisin pidemmän viestin aikaseks.
Hahaa.ja turhaahan tähän tulikin.
tervemoi.Oli hauskaa."
No, tuota tekstiä nyt ei kukaan jaksa lukea. Kopioin sen eräältä foorumilta, jonne eräs teini oli saanut purattua tunteensa. Tekstin luettuani aloin miettimään, kauanko tuo vaihe hänellä kestää? Tällä hetkellä kirjoittajasta saattaa tuntua että tuollainen "mä tykkään olla yksin, mä vihaan kaikkia" -asenne on hienoa. Ok, hyvä, jos se kestää kauemmin kuin viikon, mutta huono, jos se kestää sen alle viikon. Murrosikä on kauheaa, sano minun sanoneen.
Tämän voit sitten kertoa lapsenlapsillesi sítten joskus, tämä ei ole paha asia.
Posted at 13.6.04 by Indica_
|
|
|
